Siipeni murtuneet

Vähän surullisempi olo tänään. On vaikeuksia... Erilaisia vaikeuksia. Mutta niistä kaikista en jaksa nyt kirjoitella, vain yhdestä syntyy tähän tekstiä.

Syöminen on siis tämä vaikeus, josta haluaisin tänään tänne kirjoittaa. On vähän hankalaa elää ajatellen syömistä, elää syödäkseen tai olemaan syömättä. Luin tuossa yksi päivä Kg-lehteä, missä oli sellainen pieni kysely itselleen. Mitä enemmän ruksitti väittämiä (edes mielessään), sitä pahempia ongelmia syömisen kanssa on. Aika lailla laidasta laitaan syömisongelmani ovatkin.

Niitä ei ole diagnosoitu, vain "sekamuotoisia syömishäiriöoireita" on siitä huolimatta eräässä lääkärin B-lausunnossa lukenut. Ja tosiaan - ne ovat sekamuotoisia, ääripäästä toiseen heilahtelevia. On syömättömyyttä, mutta vastapainoksi myös ahmimista. On anorektista, on bulimistista, on BEDin tyyppistä. Suurin ongelma on pääni sisällä, ei niinkään syömiskäyttäytymisessäni tai liikunnan määrässäni. Ei juuri muissakaan tavoissa hallita painoa, vaikka se pyöriikin päässäni ja laihdun jatkuvasti. Olen laihtunut vuodessa noin 22 kiloa, mikä on todella iso ja huikea saavutus. Silti näen itseni aina vain entistä lihavampana. Viimeksi tänään eräs ystäväni sanoi, että olen laihtunut selkeästi... Miksi sitten näen itseni aina vain lihavampana? Miksen sitten osaa suhtautua ruokaan elintärkeänä asiana, vaan "pelleilyn" kohteena? Mielihyvänä, mielipahana. Vähän sekavana.

Miksi sitten en osaa vain antaa syömisteni olla? Miksen tee mitään, vaikka vielä voisin tehdä asioille jotakin? Miksen voi lopettaa jatkuvia päässäni huutavia ajatuksia, jotka antavat ohjeita syömisteni suhteen?

Koska olen heikko, voimaton ja uupunut. Koska olen vain minä.

Ja alle laitan vielä kappaleen, joka ikään kuin voisi kertoa minusta, Sanjasta.

Mariska & Pahat sudet: Kukkurukuu

Kuka olen?

Nyt taitaa olla minun vuoroni esittäytyä. Olen siis tämän blogin toinen kirjoittelija, keijupieni. Olen 18-vuotias pääkaupunkiseudulla asusteleva nuori, joka on pitkään suunnitellut blogin perustamista, muttei ole sitä saanut aikaiseksi, ennen kuin nyt hyvän ystäväni Sanjan kannustamana.

Käyn lukion viimeistä vuotta tällä hetkellä ja tulevaisuuteni suhteen olen todella epävarma, mihin lie joudun/pääsen. Voin sanoa, että koulu on ollut viimeiset kolme vuotta asia joka on vienyt elämässäni kaiken ajan ja energian ja se onkin vienyt minut uupumukseen asti.
Elämässäni on kuitenkin paljon asioita joista todella pidän, kuten poikaystäväni (valitettavasti vielä kaukosuhde), ystäväni, lukeminen, kirjoittaminen, musiikki, eläimet... ja paljon muuta. Ilman näitä en haluaisi elää.

Pidän myös liikunnasta todella paljon ja se onkin turvani, jolla saan pääni tyhjäksi ja hyvän olon. Myös leipominen ym. on mukavaa, tosin se on jäänyt vähemmälle omien syömisongelmieni takia. Rakastan myös matkustamista, ja olenkin sen suhteen onnekas, että olen saanut kiertää Suomea ja Eurooppaa perheeni kanssa joka vuosi. Haaveenani onkin tulevaisuudessa päästä kiertämään maailmaa yhä enemmän.



-tää ois hyvä neuvo mulle-

 



Nyt aivoni lyövät totaalisesti tyhjää, joten ehkä tämä alustava esittely oli tässä. Myöhemmin kerron itsestäni taas lisää. Loppuun kuitenkin vielä minun oma voimabiisini, joka saa minut aina paremmalle tuulelle ja sisäisen voiman heräämään taas.

https://www.youtube.com/watch?v=wydRTWe_8v8

Mitä?

Mitä? Mikä? Kuka? Ketkä?

Olette ehkä ihmeissänne tästä blogista. Tai ehkä mieluummin kiinnostuneita?

Sanottakoon, että olen Sanja. En ehkä oikealta nimeltäni, mutta tässä blogissa se on nimeni. Olen pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva melkein 22-vuotias nuori nainen. Kirjoittelen tätä blogia sielunsiskoni keijupienen kanssa. Hän kirjoittelee heti, kun ehtii. Mutta nyt on mun vuoroni esitellä itseni...

Kerroinkin itsestäni jo jonkin verran. Idea tähän blogiin syntyi erään nettisivuston kautta - ja siitä, etten pääse toteuttamaan täysin omassa blogissani kaikkia ideoita. Halusin siis luoda uuden tunnuksen ja uuden blogin, jotta pääsisin käsittelemään anonyymisti asioitani. Sekä tietysti saamaan hieman kaveria kirjoittelemaan kanssani.

Pidän luovuudesta, kirjoittamisesta ja piirtämisestä sekä maalaamisesta. Terveys on myös mulle tärkeä asia, vaikka se ei ehkä ulkonäöstäni näykään (tänne tuskin tulee laitettua kuvia itsestäni, mutta olen ylipainoinen reippaasti myös ihan lääkärin mukaan). Toisaalta - olen laihtumaan päin. Ehkä laihtuminen johtuu huonosta syömisestäni, vaikka toisinaan tuleekin vähän ahmittua liikaa. Ahmittua? Se on ehkä väärä sanamuoto. Joka tapauksessa, syömisen kanssa on pahojakin ongelmia aika ajoin.

Pidän myös valokuvaamisesta, joten tänne voi tulla jonkin verran kuvia. Ainakin tämän postauksen alle tulee kuva yhdestä keräilykeijuistani - muistuttaakseni mua sekä keijupientä elämän pienistä iloista!

Roikun aivan liian paljon tietokoneen ja internetin ihmeellisen maailman äärellä. En pärjäisi enää ilman tietokonetta ja nettiä... Puhelimeni oli vähän aikaa sitten huollossa, joten olin aivan hukassa! Mutta nyt on taas vähän asiat lähteneet järjestykseen päin... Vaikka toki rahahuolia onkin. Ja vähän kaikenlaisia huolia ja murheita. Olisi vaikea sanoa, etteikö niitä olisi. Koska niitä on koko ajan ja ihan liikaa...

Voisinpa vielä sanoa minun ja keijupienen yhteiskappaleen - Laura Närhi feat. Erin: Siskoni.